music_note music_note

Artistiesittelyssä Aki Rissanen

Designers  G Livelabissa joulukuussa 2022Designers G Livelabissa joulukuussa 2022

Pianisti Aki Rissasesta tuli 2010 luvulla yksi suomalaisen jazzin mielenkiintoisimmista tekijöistä jonka musiikissa yhdistyvät monet vaikutteet barokkimusiikista moderniin elektroniseen musiikkiin. Uusi basisti Joachim Florentin johtaman Designers-trion levy osoittaa, että nyt Ranskassa vaikuttavan pianistin tulevaisuudelta voidaan odottaa vielä vaikka mitä - uusi levy on nimittäin tämän vuoden ehdottomia valioita.

Beautiful Anxiety (2009)

Vuonna 2009 Rissasen päättäessä opintojaan Sibelius-Akatemiassa ilmestynyt Beautiful Anxiety esitteli Rissasen kypsänä yhtyejohtajana ja jazzmodernistina. Levyyn on mielenkiintoista palata nyt lähes 15 vuotta myöhemmin, jotkut elementit kuten klassisen musiikin vaikutteet kuuluvat jo, mutta Rissasen ura ja tyyli tuntuu lähteneen eri suuntaan kun tästä levystä olisi voinut arvella. Oma tyyli vahvistui vielä myöhemmin. 

Levyllä vierailee kaksi vahvaa ulkomaista solistia. Saksofonisti Rick Margitza tunnetaan kansainvälisesti parhaiten ehkä Miles Davisin loppuaikojen bändin jäsenenä, mutta Suomessa myös levytyksistään Trio Töykeiden ja Rissasen opettajan ja yhden keskeisen innoittajan, pianisti Jarmo Savolaisen kanssa. Margitza soittaa levyn kolmella vanhimmalla raidalla jotka taltioitiin YLEn studiolla 2007. Kahdella raidalla vierailee mainio ruotsalaistrumpetisti Magnus Broo. Vahvat puhaltajat tuovat levyyn äänivärien rikkautta - Beautiful Anxiety on hieno ja monipuolinen moderni jazzlevy.


Aki Rissanen // Jussi Lehtonen Quartet with Dave Liebman (2015)

Toinen mainio esimerkki Rissasen soitosta perinteisemmästä jazzkvartettiympäristössä on vuonna 2015 saksalaisen Ozellan julkaisena Aki Rissanen // Jussi Lehtonen Quartet with Dave Liebman. Jälleen solistivieraaksi on saatu Milesin bändissä kannuksensa hankkinut nimimies - Dave Liebman on kunnostautunut 70-luvun alun Miles-vuosiensa jälkeen paitsi ahkerana levyttäjänä niin myös pedagogina ja hänen vuolaasti soljuva soittonsa herättää kvartetin eloon, oli musiikki sitten intensiivisempää tai herkempää, molempia tunnelmia löytyy levyltä ja dynamiikkaa riittää.

Parhaimmillaan levy on intensiivisemmässä materiaalissa. Avainraita on avausbiisi Scriabin jossa Rissasen venäläiselle säveltäjälle ja pianistille omistettu sävellys innoittaa kaikkia muusikoita tekemään parhaansa. Toinen vahva menopala on rumpali Jussi Lehtosen sävellys In the Corner. Siinäkin kuullaan vahvaa todistusaineistoa sen puolesta miten tärkeää jazzmusiikissa on että muusikot sekä innostavat toisiaan, että innostuvat itse. 


Aki Rissanen Trio - Amorandom (2016)

Rissanen soitti 2010-luvun alkupuolelta asti Verneri Pohjolan kvartetissa. Tänä aikana erityisesti vuoden 2015 Bullhorn levyn aikaan tästä kvartetista muodostui oma suosikkiyhtyeeni suomalaisella jazzkentällä. Kvartetin täydensivät Antti Lötjönen ja Teppo Mäkynen ja vuodesta 2012 Rissanen, Lötjönen ja Mäkynen muodostivat myös Aki Rissanen Trion.

Trio ei kiiruhtanut ensimmäisen levyn tekoon ja jälkikäteen ajatellen tämä kannatti. Ensimmäinen levy Amorandom ilmestyi 2016 ja vaikka jotkut sen sävellyksistä oli äänitetty saman nimiseen Tuula Leinosen ja Antti Peränteen lyhytanimaatioon vuonna 2012 ja niitä oli esitetty vuosien varrella livenä, kun tämä levy ilmestyi niin ne tuntuivat kypsyneen aivan uudelle tasolle. 

Trio nousi nopeasti suosikikseni, erityisesti levyrintamalla. Valitsin Jazzpossu-blogini vuosittaisissa parhaiden suomalaisten jazzlevyjen listauksissa vuosiensa parhaiksi levyiksi niin Amorandomin vuonna 2016 kuin sen seuraajan Another North vuonna 2017.

Aki Rissanen Trio - Art in Motion (2019)

Trion kolmas levy Art in Motion joutui vuonna 2019 tyytymään vuoden levylistan kakkossijaan kun ykköspaikan vei Tapio Ylisen hieno progehenkinen Mortality -projekti (Rissanen koskettimissa siinäkin), mutta ehkä tällä kolmosella trion ilmaisu on kehittynyt huippuunsa ja sen parhaat elementit ovat jalostuneet huippuunsa.

Avausraita Aeropeans kiteyttää paljon. Siinä on Lötjösen ja Mäkysen kurinalaisesti toteuttamaa hypnoottista rytmiikkaa, Rissasen minimalistiset, toistuvat pianokuviot heijastelevat selvää elektronisen musiikin vaikutetta muuttuen välillä sulavasti pieneksi fuugaksi - vanha ja uusi kohtaavat saumattomasti. Toisto lisää kappaleen jännitettä joka purkautuu lopussa yllättäen yhteen nuottiin.

Rissasesta on tullut vuosien varrella mestarillinen jännitteiden luoja. Joskus homma menee ilkikuriseksi kuten kappaleessa Das Untemperierte Klavier joka alkaa sovinnaisen harmonisena jatkuvasti kaoottisemmaksi ja jännitteisemmäksi muuttuen kuin loppuhuipennusta kerjäten. Kappale päättyy kuitenkin raivostuttavasti feidaukseen - nerokasta!

Taidemusiikin vaikutteet ja historia ovat läsnä. Trio tulkitsee Carlo Gesualdon madrigaalin Moro lasso al mio duolo 1600 luvulta ja osan Einojuhani Rautavaaran Cantus Arcticusta 1970-luvulta omalla tyylillään niin että kokonaisuus on yhtenäinen ja kuvastaa yhtä musiikillista visiota. Ehkä trion suurin vahvuus on se, että sen runsaat ja monipuoliset musiikilliset vaikutteet saadaan punottua yhteen yhdeksi soundiksi. Trio nousee stereotypioiden yläpuolelle - Pohjoismainen pianotrio elektronisen musiikin rytmillisin vaikuttein olisi helppo lokeroida yhdeksi monista Esbjörn Svensson Trion kaltaisista yhtyeistä, mutta ART ei istu muottiin.

Designers (2022)

Tänä vuonna 2022 Aki Rissanen Trio julkaisi vain digitaalisessa muodossa livelevyn Trio Live johon kannattaa tutustua jos ei ole nähnyt trioa livenä. Se on oiva esimerkki siitä miten sävellykset elävät polveilevina tulkintoina konsertissa, trio ei kaihda jännittävien sivupolkujenkaan tutkimista. Mielenkiintoisempi uusi julkaisu vielä on tosin uuden Designers trion debyyttilevy joka ilmestyi loppuvuodesta.

Designersin muodostavat kolme Ranskassa vaikuttavaa eri maista kotoisin olevaa muusikkoa. Sävellyksistä vastaa belgialaissyntyinen monipuolinen basisti Joachim Florent ja rummuissa Australiasta kotoisin oleva Will Guthrie.  

Florentin sävellykset sopivat Rissaselle mainiosti. Aki Rissanen Trion musiikin ystäville Designers tuntuu sekä luontevalta jatkeelta että uudelta mahdollisuudelta josta voi kehittyä vaikka mitä. Kappaleet nojaavat usein minimalistiseen toistoon ja rakentavat jännitettä hyvin samaan tapaan kuin Rissasen oman trion musiikki. Florentin basson soitto eri tekniikoin rikastuttaa palettia. Viimeistään nähtyäni trion livenä Helsingin G Livelabissa We Jazz 2022 festivaalissa vakuutuin että tässä on yksi vuoden tärkemmistä julkaisuista joka toivottavasti lupaa paljon hyvää tulevaisuudelta - ainakin potentiaalia uudella triolla on.

Muokattu 29.12.2022