music_note music_note

Artistiesittelyssä Eero Koivistoinen

Koivistoinen Savoyn lavalla UMO Helsinki Jazz Orchestran solistina 70-vuotiskonsertissaanKoivistoinen Savoyn lavalla UMO Helsinki Jazz Orchestran solistina 70-vuotiskonsertissaan

Suomalaisen jazzin historiasta ja kehityksestä ei voine puhua puhumatta paljonkin Eero Koivistoisesta. 1960-luvulta asti Koivistoisen ura ja levytykset heijastelevat suomalaisen jazzin tyylejä ja kehitystä ensimmäisistä kotimaisista jazz LP:istä kansainväliseen huomioon. Vielä 76-vuotiaana vuonna 2022 Koivistoinen on yhä relevantti. Monia hänen levyjään on julkaistu uudestaan ja tänä syksynä on julkaistu paitsi uusi kvartettilevy Diversity niin myös muistelmakirja Lennosta kii. Tässä viiden levyn läpileikkaus Koivistoisen uran vaiheisiin.



Eero Koivistoinen Kvintetti ja Sekstetti - Odysseus (1969)

Koivistoinen oli eturintamassa kun uusi muusikkosukupolvi toi Suomessa modernin jazzin LP-levyille 1960-luvulla. Koivistoinen oli jo ansioitunut ennen vuoden 1969 Odysseus -levyä - takana oli kaksi julkaisua, Jappa-EP ja modernia runoutta ja Koivistoisen musiikkia yhdistellyt Valtakunta ja olipa Koivistoinen saanut ensimmäisenä muusikkona Jazzliiton Yrjö-palkinnonkin vuonna 1967. Vuoden 1969 Odysseus jossa Koivistoisen sävellyksiä esittävä kvintetti ja kahdella raidalla Juhani Aaltosen vahvistama sekstetti oli kuitenkin ensimmäinen suuri virstanpylväs merkittävien jazzlevytysten saralla ja sen sävellykset ovat kestäneet aikaa ja levy on oma valintani 1960-luvun parhaaksi kotimaiseksi jazzlevyksi.

Levyn julkaisi kustannusosakeyhtiö Otava "Otavan kirjalliset äänilevyt"-sarjassa ja sitä painettiin varsin vähän. Levyn alkuperäisestä painoksesta onkin tullut kallis keräilyharvinaisuus. Vinyylilevyjen ystävien iloksi Odysseuksesta on tehty 2000-luvulla kaksi uutta julkaisua Jazzpuu ja Svart Records -levymerkeillä joten se on jälleen keskiverto vinyylikeräilijän ulottuvilla.

Eero Koivistoinen Music Society - Wahoo (1973)

Koivistoinen vaikutti myös muutamissa ajan keskeisissä rockbändeissä Blues Sectionissa ja lyhyen ajan myös The Boysissa. 70-luvulla rock-, funk- ja fuusiovaikutteet alkoivat tulla vahvemmin myös Koivistoisen omille levyillä. Tämän aikakauden ehkä legendaarisin julkaisu on vuoden 1973 Wahoo! joka tarjoilee suomalaista funk-jazzia parhaimmillaan. 

Levy tunnetaan parhaiten menevistä groovepaloista kuten Hot C ja 6 Down, mutta levyltä löytyy muutakin. Kätketty helmi on Bells joka on muusta levystä poiketen meditatiivinen tunnelmapala rumpali Edward Vesalan tyyliin. Bells sai uutta näkyvyyttä ja nousi Suomessa uutisiinkin lähes 40 vuotta myöhemmin kun J.Cole samplasi sitä listojen kärkeen nousseella Cole World: The Sideline Story levyllä 2010-luvun alussa.

Eero Koivistoinen - Altered Things (1992)

Viimeistään 80-luvulla suomalainen jazz oli saavuttanut kansainvälisen tason. Nuoret muusikot opiskelivat yhä useammin jazzia Yhdysvalloissa ja Jukkis Uotilan ja Simo Salmisen kaltaiset muusikot tekivät New Yorkissa uraakin ja levyjäkin tehtiin amerikkalaisten muusikoiden kanssa.

Koivistoinenkin teki kaksi levyä New Yorkissa huippumuusikoiden kanssa jotka todistivat vahvasti suomalaisen jazzin kehityksestä. Ensimmäinen ilmestiy 1984. Picture in Three Colorsillamukaan lähti jo Jack DeJohnetten, Tom Harrellin ja John Scofieldin kaltaisia huippumuusikoita ja 1992 pantiin vielä paremmaksi levyllä Altered Things.

Levyllä soittaa varsinainen all-star kokoonpano - rummuissa jälleen DeJohnette ja kitarassa Scofield, trumpetissa Randy Brecker, pasuunassa Conrad Herwig, pianossa Dave Kikoski ja bassossa Ron McClure. Jos joskus haluatte esitellä ulkomaisille jazzystävillenne suomalaista jazzia niin ainakin omissa kokemuksissanne tässä on levy joka herättää kokoonpanollaan mielenkiinnon eikä sisältökään petä. Altered Things edustaa 90-luvun tyylikästä ja kehittynyttä jazzia ja on ehkä 90-luvun paras suomalainen jazzlevy.

Levy on tuntunut jazzlevydiggari piireissä jääneen hieman paitsioon - varmasti osittain sen vuoksi että se julkaistiin vain CD:nä ja jazzlevyintoilu on kovasti siirtynyt vinyylipohjaiseksi LP-levyjen noustua uudestaan suosioon. Nyt 2022 levyn suosio sai kuitenkin piristysruoiskeen kun siitä julkaistiin ensimmäinen LP-versio muutamalla ylimääräisellä raidalla buustattuna. 

Eero Koivistoinen & UMO Jazz Orchestra - Arctic Blues (2017)

Toinen puoli Koivistoisen urasta joka jää usein vähälle huomiolle kun levytyksistä puhutaan on hänen pitkä yhteistyönsä UMO Helsinki Jazz Orchestrassa. Koivistoinen oli perustajajäsenenä kun tämä suuri suomalainen jazzinstituutio luotiin ja hän soitti vakiojäsenenä vuodesta 1975 vuoteen 1989 ja myöhemmin toimi UMOn taiteellisena johtajana vuodesta 1996 vuoteen 1998 ja jatkoi senkin jälkeen aktiivista yhteistyötä. UMOn sivujen mukaan Koivistoinen on yhä eniten UMOlle sävellyksitä tehnyt säveltäjä. On siis aiheellista että tähän viiden levyn katsaukseen otetaan mukaan myös yksi big band -levy.

Koivistoinen luonnollisesti soittaa UMOn vanhemmilla levyillä ja hänen big band teoksiaan löytyy mm. UMO Plays the Music of Koivistoinen and LinkolaSea Suite ja Ultima Thule -levyiltä, mutta laaja ja mainio kattaus Koivistoisen big band materiaalia löytyy vuonna 2017 julkaistulta Arctic Blues -levyltä jossa Koivistoinen ja UMO tulkitsevat kahdeksantoista Koivistoisen sävellystä tai sovitusta, omien sävellysten lisäksi mukana Thelonious Monkkia ja kansanlaulu Yksi ruusu on kasvanut laaksossa. Suurin osa levystä on taltioitu studiossa, mutta kolme raitaa on äänitetty livenä UMO Jazz Housessa vuonna 2005. 

Eero Koivistoinen Quartet - Diversity (2022)

Viimeisen 10 vuoden ajan Koivistoinen on johtanut kvartettia jossa soittaa nuoremman sukupolven muusikoita - pianossa Alexi Tuomarila, bassossa Jori Huhtala ja rummuissa Jussi Lehtonen. Tämän syksyn julkaisu Diversity on tämän kvartetin kolmas levy Hati Hatin ja Illusionin jälkeen ja ainakin näin julkaisuajan huumassa se tuntuu myös vahvimmalta.

Musiikissa kuuluu kaikuja jazzin historian suurimmista nimistä ja Koivistoisen vaikuttajista - nimibiisi avaa levyn hyvin Coltrane-maisella introlla ja Coltranen saarnauksen henki kuuluu myös Koivistoisen tenorisaksosofonin soitossa. Lainakappaleena Koivistoinen ja Tuomarila tulkitsevat Thelonious Monkin Played Twicen - se korostaa entisestään sitä seuraavan Hear Hearin kulmikkaan melodian Monk-maisuutta. Tuntuu siltä, että nyt vuonna 2022 Koivistoisen musiikki on kiinni jazzin traditiossa ehkä enemmän kuin koskaan.

Tätä kirjoittaessa Diversity on julkaistu CD:llä, vinyylilevyjen ystävät joutuvat vielä hetken odottamaan LP:tä, mutta joulukuuksi 2022 on lupailtu.

Eero Koivistoinen Digeliuksen valikoimissa

Hae kaupasta: Eero Koivistoinen »

Kysy myös Lennosta kii -muistelmaa jos kiinnostaa!

Muokattu 13.11.2022